Kantele

Saara taavitsainen

Kantele on Suomen kansallissoitin, jota on perinteisesti soitettu maassamme jo satojen vuosien ajan. Yhä vielä se monta kertaa mielletäänkin hyvin yksipuoliseksi, vain kansanmusiikkiin taipuvaksi soittimeksi. Nykykanteleesta on kuitenkin moneksi. Kansanmusiikin lisäksi sillä voi soittaa hyvinkin monipuolisesti erilaista taidemusiikkia sekä myös kevyttä musiikkia.

Kanteleita löytyy monen eri kokoisia. Yleisimmin käytetyt ovat 5-kielinen kantele, 36- kielinen kotikantele sekä konserttikantele, jossa yleensä on 38 tai 40 kieltä.

Kanteleensoitto sopii hyvin kaikille, ikään ja tasoon katsomatta. 5-kielisen kanteleen soiton voi aloittaa jo vaikkapa 4-vuotiaana. Myös varttuneimmille ihmisille 5-kielinen kantele tarjoaa hyvän mahdollisuuden sukeltaa musisoimisen maailmaan, vaikka aikaisempaa soittokokemusta ei olisi laisinkaan.

Se sopii hyvin myös lasten- ja vanhusten kanssa työskenteleville, jotka haluavat oppia säestämään lauluja ja soittamaan helpohkoja melodioita.

Enemmän haastetta kaipaaville voi suositella isoa kannelta. Sen soittamisen voi hyvin aloittaa noin 6-vuotiaana ja jatkaa vaikkapa 100-vuotiaaksi asti, sen verran monipuolinen soitin on kyseessä.

Nykyisin erikokoisia kanteleita löytyy myös mikitettyinä, joten kanteleen voi hyvinkin nähdä myös erilaisissa kokoonpanoissa keikoilla.

Tervetuloa tutustumaan kansallissoittimeemme Hauskoissa Sävelissä!

Saara on vuonna 2002 musiikin varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistunut musiikin monitoiminainen.

Musiikkileikkikouluryhmien lisäksi hänellä on vankka kokemus niin pianonkitarankanteleen, VAPSIN ja ukulelen opettamisesta, kuin myös lasten sekä kehitysvammaisten bändiohjaamisestakin.

Keikkaillessaan ja Olli-duon merkeissä Saara myös laulaa, ja keikoilla soitinrepertuaariin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös esim. huuliharppu ja alttonokkahuilu.

”Musiikintekemisessä asenne ratkaisee. Iloinen, reipas ja motivoitunut asenne on kaiken a ja o, niin sekä oppilaalla kuin opettajallakin. Soittamisen ilon ylläpitämistä pidänkin omassa opetuksessani kaikista tärkeimpänä asiana.”