Lähes kaikki suomalaiset rakastavat kesäteatterissa ja oopperajuhlilla istumista, säässä kuin säässä. Myrskyt, tuulet, kylmät tai superkuumat kesät, rankkasateet ja katoksettomat teatterit eivät haittaa, pikemminkin kuuluu asiaan katsoa eityksiä läpinäkyvät sadetakit ja villashaalit niskassa haastavissa olosuhteissa. Se ihana suomalainen sisu ilmenee tässäkin muodossa.
Tämä kesä on ollut hieman kiireinen ja niin kattavaa saldoa kesätapahtumista ei tälle kesälle ole kertynyt, kuin edellisvuonna( yli 10 näytöstä ), joka oli kuuma kesä ja jokaisessa käymässämme esityksessä kuulutettiin veden ja juomisen tärkeydestä ja ensiapuhenkilökunta oli näkyvästi paikalla auttamassa pyörtyneitä ja pariin tapahtumaan jopa jouduttiin tilaamaan ambulanssi ja keskeyttämään näytös. Mielestäni tällainen tämän kesän viileämpi säätyyppi on miellyttävämpi, sillä villakerroksia voi aina lisätä pääleen, mutta kuumuudessa ei voi enää hellemekosta paljon karsia.
Teatterikesämme alkoi Pesäkalliolta, lähes naapuristamme ja siellä seikkailivat Kiljuset. Hulvatonta menoa koko perheelle ”Peskun” taattuun tyyliin ja siellä orkesterissa ja näyttelijänä koulumme opettaja Lari Lius sekä koulumme oppilas Eveliina Jokinen. Suosittelut perheille!
Seuraavana vuorossa oli Orimattilan Jätinpesä ja Työmiehen vaimo. Haastava ja vakava näytelmä, joka toimii hyvin kepeiden ja tyypillisten kesäteatteriohjelmistojen lomassa. Toki näin vakava näytelmä olisi saanut lisää vivahteita, sävyjä ja tulkintaa, jos näyttelijät olisivat olleet ammattilaisia ,mutta varsin hyvä ja ajatuksia herättävä tulkinta oli tämäkin.Tässä näytelmässä musiikki tuli nauhalta ja kohdalleme katettuun katsomoon aivan liian lujaa. Musiikkivalinnat olivat osuvia, samoin koreografia ja lavasteet. Suosittelen!
Kolmas vierailumme oli Mäntyharjun Koirakiven Kaksi kitaraa,Topi Sorsakoskesta kertova esitys.
Täällä livebändi, Kulman kundit, oli loistava, koostui ammattimuusikoista ( mm. Matti Hussi, Juha Johansson ja Riku Heino ), mutta muuten kässäri hieman ontuva ja samaa kaavaa edellisvuoteen verrattuna, laulajat selvisivät osuudestaan bändin avustamina, mutta muuten näytelmä sortui yleisön kosiskeluun vanhoilla, joka kesä nähdyillä asioilla: Sanan muunnokset, peruukit, liian pienet vaatteet,traktorit tai muut ajopelit, kaksimielisyydet, tekomahat… Topin musiikkihan olisi ollut hyvää ja ilmeisesti juuri se musiikki saikin katsojaennätykset paukkumaan ja lippuja oli vaikea saada enää viimeisiin näytöksiin.
Neljäs teatteri olikin sitten Pyynikillä ja näytelmänä Nuotin vierestä. Pyynikki on joka vuosi ollut kesän kokhokohta, mutta tänä vuonna tuotti pettymyksen, vaikka näyttelijät olivat hyvät. Ei bändiä, musiikki tuli nauhalta. Toki se sopi asiaan, koska oli kyse karaokesta, silti juuri musiikkipuolta olisin kaivannut enemmän ja kappaleiden kokonaan esittämistä, eikä vaan pieniä pätkiä. Aikuinen nainen toki laulettiin kokonaan ja sen Maire lauloikin komeasti tummalla äänellään pyörivässä katsomossa yleisön joukossa kiertäessään. Ihan ok, mutta odotukset olivat korkeammalla, kun muistaa parin vuoden takaisen musiikkinäytelmän Niskavuoren naiset. Se on edelleen yksi parhaista kesäteatteriesityksistä!
Viides, mutta ei viimeinen tänä kesänä olikin sitten Savonlinnan oopperajuhlilla Verdin Rigoletto. Linna jo ympäristönä on mykistävä, mutta käytännön järjestelyjen kannalta erittäin haastava ja huono.Poistuminen esityksen jälkeen kesti 40 minuuttia. Käytävät ja holvit ovat kapeita, mukulakivet vaikeita kävellä, yleisössä paljon iäkästä väkeä, joiden kävely on huonoa ilman sateen liukastuttamia mukulakiviäkin, sitten niitä 10 sentin koroissa hoipertelevia nuorempia naisia, joiden kävely on yhtä hoippuvaa kun senioreidenkin ja tähän kun lisäät vielä sen, että sadekelillä ( lue myrskyisässä rankkasateessa ) kaikki avaavat tungoksessa sateenvarjonsa ja heti pitäisi tulla neliömetri lisää elintilaa ympärille, mikä on täysi mahdottomuus tungoksessa, mutta saa aikaan varjon avaajassa paheksuvia tuhahduksia ja katseita lähiympäristöön. Silti joka vuosi katsomot, jotka ovat erittäin tiuhaan ahdetut ja erittäin epämukavat penkit istua, täyttyvät viimeistä paikkaa myöden ja kalliiseen hintaan. Lippumme C-katsomossa maksoi 165 euroa/ henkilö! Väliaika oli puoli tuntia ja vessat jossain tuhansien ylä-ja alamäkirappujen takana, jonne liikuntarajoitteisten tai vanhempien, huonosti liikkuvien oli mahdotonta päästä, ravintoloissa hervoton jono ja käytävät täynna ahtautuneita ihmisiä. Oli onni, että oli kylmä ilma ja kangaskaton kautta joskus ilma hieman kiersi ja lokin kirkunakin kuului kesken oopperan.
Mutta se itse ooppera, oli upeaa kuunneltavaa ja kaikki epämukavuus unohtui, vaikka jalkoja särki ja näkyvyys edessä istuvan hattarapään vuoksi oli huono. Orkesteri soitti taidokkaasti alkusähellysten jälkeen ja Tuuli Takala teki upean paikkauksen sairastapauksen vuoksi! Juha Kotilaisen ääni oli uljaan soinnikas ja upeat olivat ulkomaiset tähtilaulajatkin. Huomio! ÄLÄ juo olutta ennen esitystä, älä myöskään väliajalla, vessan löytyminen haastavaa ja sinne onkin sitten pitkät jonot, jos se löydät.
Vielä on kesää jäljellä ennen musiikkiopintojen jatkumista hyvät ystävät, käykää kesäteattereissa,kesäfestareilla ja oopperajuhlilla! Suomi on täynnä toinen toistaan upeampia tapahtumia ja varmasti jokaiselle löytyy se mieluinen juttu.
Aurinkoista kesää ja muistakaa näin lämpimällä juoda sitä vettä !
