Olipa päivä. Pelonsekaisin tuntein marssin Moisionkadulle koulutukseen, jossa minun piti oppia tietokoneen saloja ja mystisiä nappuloita ja jopa itse laittamaan ja muokkaamaan tekstiä ja sisältöä koulumme kotisivuille. Tähän asti sen on tehnyt aina ammattilainen ja vähän tuntuu siltä, että sen tekevät toiset jatkossakin. Lisää adistusta lisäsi se, että vanhan ja tutun pöytäkoneeni lisäksi minun piti hankkia uusi ( käytetty ) läppäri ja opetella myös sen uusi merkkikieli sekä toiminnot ja samana päivänä vanhan yleiskoneeni, joka uskollisesti on palvellut lähes 30 vuotta, tilalle keittiööni muutti uutuuttaan hohteleva konehirviö. Tehokas. Siinä on myös mukana raastinosa. Kolme uutta konetta siis SAMAN PÄIVÄN AIKANA. Hermostutti vielä yölläkin niin paljon, että ei tahtonut tulla uni silmään. Kaalisalaatin raastoin kuitenkin vanhalla käsiraastimella, sillä iänikuisen vanhalla peltitötteröllä. Nopeaa, tehokasta, hiljaista, helppoa eikä tiskiäkään tule paljon. Saas nähdä, kuinka käy seuraavassa matineassa munkkien kanssa? Onnistuvatko tuolla uudella ollenkaan ? Joku varasuunnitelma täytynee kehitellä kehiin.
Pasi Silvennoinen opasti meitä kärsivällisesti. Anna ja minä olimme aika noviiseja, Heidi jo todella taitava ja Pasi lopuksi totesikin, että ei muuta, kun harjoittelemaan, MUTTA, ottakaa Heidi mukaan, kun näitä teette 🙂 Kynä sauhusi, kun kirjoitin koukeroita muistivihkoon, posket punottivat ja innostus alkoi jo valtaamaan mieltä. Uusia ideoita pulppusi ja uuden läppärin merkitkin osasi Heidi hienosti tulkita aivoihini sopiviksi signaaleiksi. Nyt yritän tulkita kaikkea kirjoittamaani, mutta minekkähän se eilinen myrsky pyyhkäisi kaikki niin selkeiltä tuntuvat ohjeet muististani. Noh, kertaus on opintojen äiti, että ei muuta kun härkää sarvista ja töihin uuden asian oppimiseksi. Vielä pitäisi tuo instakin ottaa haltuun, kunhan Pasi saa tehtyä meille tunnarit.
#controlAvärittää#controlCkopio#controlVliittää#aihetunniste#F5päivitää#artikkelit#muskarit#bändimuskari#divirakentaja#muapelottaa#kohtamäosaan
