Miksi kirjoittamisen väheneminen ei huoleta?

Etelä-Suomen Sanomassa Esalainen kirjoittaa siitä, kuinka kirjoittaminen on huolestuttavasti vähentynyt. Milloin muuten sinä olet kirjoittanut vähän pidemmän tekstin? Oletko yhtään huolestunut kirjoittamisen vähenemisestä ja kielemme muuttumisesta entistä iskevämmäksi, tehokkaammaksi, typistetymmäksi ja katkonaisemmaksi. Kieli ilman adjektiiveja? Kuvaaminenhan on ihan turhaa, laatusanat rönsyynnyttävät tehokasta tekstiä. Selkeytä, pelkistä, tiivistä!
Kirjoittaminen on siirtynyt sähköiseksi ja teksteihin ei jakseta enää paneutua. Nykyisin tehdään niin paljon tietokoneilla ja kännyköillä, että kirjoittaminen on yksinkertaisesti työlästä, eikä enää edes opetella kaunokirjoitusta. Kauhistus ainakin minun mielestäni, sillä kirjoittaminen ”kaunolla” on niin sujuvaa ja siihen saa paljon enemmän omaa persoonaansa ja sinulla on oma, helposti tunnistettava käsialajälki. Kaunis, laaja, vahva, taiteellinen, pieni, esimerkillinen, korkea,laaja, venyvän viipyilevä tai tuskin tunnistettava lääkärikäsiala.Käsialantutkimusta, eli grafologiaa käytetään mm.persoonallisuuden, työtehtävään soveltuvuuden ja parisuhteen arviointiin.Tämä perustuu ihmisen luonteenpiirteiden selvittämiseen käsialasta.No uskoo ken uskoo 🙂
Instagram ja twitter rajoittaa sanojen määrää, viestissä riittää usein vastaukseksi ok tai hymiö. Ylioppilaskirjoitukset tehdään nykyisin koneella ja sähköisessä muodossa. Haasteita tässäkin asiassa on tullut ja tulee olemaan, kuten Lahdessakin huomattiin ( esim.troijalaishyökkäys sairaaloiden tietoturvajärjestelmä kohtaan ). Vanhat paperikansiot olisivat olleet aina ajantasalla eikä niitä voitaisi kaataa ja lähettää vääriin sähköposteihin.Olisipa muutama työpaikkakin säilynyt…
Itselleni kirjoittaminen on tärkeää ja se on vienyt minut vaikeidenkin aikojen yli auttaen selkiyttämään omia ajatuksia sanojen muodossa eri vivahteita hakien, joskus jopa omia sanoja keksien, kun saatavalla ei ole ollut oikeaa sanaa kuvaamaan sen hetkistä tunnetilaa. Tai sanat ovat loppuneet kesken. Tai niiden suhde ei ole ollut balanssissa. Tai kaikki ovat vaan tuntuneet tylsiltä ja merkityksettömiltä.
Sain ohjeen tämän blogin kirjoittamiseen, että kirjoita lyhyesti, tiivistetysti. Jos sinulla on paljon sanottavaa, jaa se moneen eri blogiin. Vähemmän on aina parempi, ei sinua jaksa kukaan lukea loppuun asti, jos teksti on pitkä.
MUTTA, minäpä kirjoitan kirjoittamisen ilosta, runojakin rustaan, kun sille tuulelle herkeän. Mitäpä olisi musiikki ilman pitkiä sinfonioita, pelkistettynä tai yhdellä soinnulla soinnutettuna. Tylsää olisi ystävät, tosi tylsää.
Herkutellaan siis sanoilla, kaivetaan kynät ja paperivihkot esiin ja annetaan ajatusten virratta , sanojen solista ja joku voisi ilahtua vaikka siitä ihan käsinkirjoitetusta kirjeestäkin, postinkaan ei tarvitsisi lomauttaa tai oheistyöllistää henkilökuntaansa. Nuoremmat tuskin tietävät, mikä se kirje edes on. Monissa oopperoissa ja näytelmissä taas ne kirjeet ovat hyvin tärkeitä ja saattaapa jonkun teoksen juoni muodostua ihan niiden kirjeiden liikkumisesta tai vääriin osoitteisiin eksymisistä.
Tuon kauniin kuvan tekstiini valitsin sillä, että miettikääpä kuinka tiivistetysti kuvaisitte sitä jasen tunnetilaa ystävällenne viidellä sanallaa, vai käytäisittekö ihan vaikka koko ison sivun sen kuvaamiseen. Kuva on otettu viime viikolla kellon kääntyessä juuri uuden vuorokauden puolelle. Ei sääskiä, ei paarmoja, ei liikenteen melua.Ei työhuolia lainkaan, vaan ajatus uuden kauden aloittamisesta uusissa ja kauniissa lisätiloissa Mariankadulla ja sen tuomat mahdollisuudet.